Vaalikampanjan loppukaneetti

Vaalikampanja on tätä kirjoitusta vaille valmis.
 
Olen mielestäni tehnyt resursseihin nähden hyvän ja paikallisesti aktiivisen kampanjan. Jos en Akaan isoon saliin pääse, en jää voivottelemaan ainakaan kampanjaa – siihen olen tyytyväinen. Yksi mies ei yksin kaksisiin suoritteisiin kykene, pääsin ehkä puolitoistakertaiseen.
 
Kampanjaa vähän numeroina:
– Jaoin 200 flyeria, viimeiset kymmenen puoliväkisin S-marketin asiakasvirtaan. Ehkä noin 100 meni helposti, smarketin ulkopuolella parikymmentä ja loput annoin vapaaehtoiselle agitaattorille, joka tänään haki nipun lisää.
– Tarjoilin kuusi pulloa (0,7l) viskiä ja lähes kokonaisen Conways kermaliköörin (se oli sellainen feminiininen vaihtoehto – only for today 🙂 )
– Suklaata meni noin 9kg
– Bensamäärän tiedän seuraavalla tankkauksella, luultavasti noin 100l.
– Vaaliblogissani (/) on 14.3. alkaen tähän asti ollut 904 istuntoa, joista 207 on ollut palaavia käyttäjiä ja 82 istuntoa ovat olleet pidempiä kuin 31s. Sivulatauksia on ollut yhteensä 1131. Sanoisin, että näistä potentiaalisia minua äänestäviä voisi olla 30-70.
 
Tänään oli jonkinlainen loppuhuipentuma Akaan Toijalan torilla. Paukut eivät valitettavasti riittäneet muihin taajamiin ja pahoittelut siitä!
Tämän päivän osalta erityisesti kiitän Ristoa, joka tuli lättymestariksi liberaalizilin kylkeen hoitaen myös hirvittävän paljon puhumista teltalla vierailleiden kanssa. Se antoi itselleni aikaa lähteä kohtaamaan ”asiakkaita”. Kiitos!
 
Kiitos myös vihreiden Antti Oravalle, jonka aloitteesta teltan pystyttämiseen tuli apukäsiksi (ainakin myös) Heli Piirainen. Oli sekava hetki, enkä rekisteröinyt kaikkia osallisia.
Olisin kyllä pärjännyt YKSINKIN, mutta tuo osoitti sellaista yhteen hiileen puhaltamista, mikä Akaassa tarvitaan.
 
Kiitos myös oman piirijärjestömme jannuille osallistumisesta omilla panoksillaan vaaleihin ja kiitos itse puolueelle, että olette suoneet minulle tämän mandaatin, jota nyt kannan.
 
Kampanja on aiheuttanut hilpeyttä, kysymyksiä laillisuudesta viskitarjoiluun liittyen, hyviä keskusteluita ja varmasti myös närää.
Paikallisissa Facebook -ryhmissä (Akaa ja Akaalaiset) olen ollut aktiivinen kuin myös moni kanssaehdokaskin. Normi käyttäjille ehkä puutumiseen asti. ”Sori siitä!”
 
Henki ehdokkaiden välillä on hyvä ja uudelta valtuustolta voi odottaa paljon. Ainoa, mikä menon voi latistaa, ovat mahdolliset vanhan liiton jarrumieh…henkilöt, jotka vastustavat kaikkea periaatteesta.
Mikäli heitä on enemmistö, peli on valtuustokauden osalta pelattu jo etukäteen. Tässä vastuu jää yksin äänestäjälle.
 
Ja vielä kiitos kaikille luonani käyneille. On ollut ilo jutella ja jakaa hyvää mieltä!
Monia hienoja kohtaamisia, joista on jäänyt hyvä mieli. Minua on halattu, vein viskipaukulla mummolta kolotukset ja unohti rollaattorinsa kylille – kävi vielä kahdesti sen jälkeen, viimeksi tänään.
On ollut vanhempia henkilöitä, jotka muistavat ”alkuperäisen” Liberaalipuolueen, on manattu Viitasaarta, on kysytty erilaisia asioita, joista kaikesta tärkeimpänä on, että ihmiset kokevat tärkeänä heitä kuunneltavan pienissä ja mitättömissäkin asioissa.
Siinä minä olen hyvä, mutta miten saisin jonkun megalomaanisesta pallohallista haaveilevan vakuuttuneeksi, että ne ovat ne pienet jutut, jotka ratkaisevat hyvän fiiliksen?
 
Nyt on siirtyminen flyerissa mainittuun perheenisän rooliin. Huomenna on tulos tai ulos -päivä. Äänestän itseäni, toivon vaimonkin äänestävän samaa kuin itsekin.
Oli ainakin vaalikoneen mukaan enemmän samaa mieltä itseni kanssa kuin minä ja No1: ehdokas. Mutta sitten on se sarja perhepoliittisia faktumeita…
 
 
P.S., pitkä sellainen
Tänään kiinnitin huomiota sellaiseen vähän nuhjuiseen herrasmieheen, joka kävi pälyilemässä suklaarasiaa ja lättyjä. Hän kierteli kuin kissa kuumaa puuroa (en kyllä tiedä, miksi kissa tekisi niin, koska kissaa ei kiinnosta), enkä tiedä saiko mitään huomiota muilta.
Tunsin herran ulkonäöltä, koska oli aiemminkin käynyt ottamassa viskiä vähän lääkkeeksi ja suklaalla suun makeaksi. Siksi ehkä kiinnitin huomionkin häneen.
 
Kysyin lopulta – muutaman suklaan naposteltuaan, että maistuisiko viski ja ilmoitti liki hampaattomalla hymyllä – ”Maistuu!”.
Tarjosin tietysti myös lätyn ja kerroin, että saa ottaa suklaata vapaasti.
Juttelin hänen kanssaan tovin – kertoi kuinka oli muutellut työn perässä vähän sieltä tuonne ja lopulta tänne. Kertoi Ziliä katsellessaan, kuinka olivat kaverinsa kanssa joskus touhunneet välikoppaeskortista kilpa-auton ja siihen meni rahaa lopulta enemmän kuin olisi ostanut valmiin. Hän ilmoitti myös äänestävänsä minua, koska ei ketään oikein tunne.
 
Tarjosin hänelle myöhemmin myös toisen viskipaukun, johon ilmoitti ”Tottakai!”.
Okei, herralle maistuu, mutta kertaakaan hän ei sitä PYYTÄNYT! Ehkä siksi näyttikin niin elämän kohtelemalta – ei ole tohtinut kysyä, vaikka mieli olisi tehnyt.
 
Myöhemmin ajaessani torilta pois ja hänen kävellessä vastaan, morjestimme toisiamme katsoen toisiamme silmiin hänen nostaessa kättään korkealle – ikään kuin lippaan mutta ei kuitenkaan. Se oli vilpitön hetki. Tiesin koskettaneeni henkilöä.

Kommentointi on suljettu.